Rauha  ¤   Treenipäiväkirja  ¤   Rauhan tulokset  ¤   Kehityskuvat  ¤   Rauhan kuvagalleria

Rauhan treenipäiväkirja

Rauhan treenikuulumisia saa nykyään lukea meidän treeniblogista.

Vuosi 2008

Sorsastuksen aloitus on nyt koettu. Olimme aloitusviikon Hailuodossa kavereiden apuna ja lomailemassa. Lintuja tuli ihan mukavasti ja Rauhalle kovasti uusia jänniä kokemuksia. Passissa neiti malttoi odottaa oikein hyvin. Hanhipassissa se jopa nukkui rauhassa metsän laidassa, kun ei kerran mitään tapahtunut. Maasto oli Rauhalle vielä kovin haastavaa: erittäin tiheää ja korkeaa kaislikkoa, jossa paikoitellen mutaa vielä mukava kerros päällä. Vettä ei meidän passipaikoissa juurikaan ollut. Suurin osa etsimistämme linnuista löytyi. Tosin haavakot olivat vielä pikkuneidille liikaa. Tavin otti kyllä elävänäkin suuhun kannustusten jälkeen, mutta elävä heinäsorsa oli vielä liikaa. No, pääasia kuitenkin että linnut löytyivät. Onneksi Rauha myös sai kokemuksia pitkin viikkoa, viimeisellä iltalennolla isompikin sorsa nousi suuhun vielä hieman elävänäkin ilman isompaa avustusta. Emäntä sai myös mukavan hermoloman, kyseinen viikko kun oli kesän ainoa lomaviikko. Kuvia reissusta löytyy Rauhan kuvagalleriasta.

Sorsastusreissun jälkeen olemme jatkaneet vanhojen juttujen harjoittelua. Noutojutut jätin viikoksi syrjään, mutta agilityyn ja tokoon on keskitytty sitten enemmän. Agilityssa vauhtia tuntuu riittävän aivan kamalasti. Esteiden oikeaoppisen suorittamisen opettelu vie kuitenkin aikaa vielä jonkin aikaa. Hypyt, putket, puomi ja A ovat jo melko hyvin hallussa, muita esteitä olen ottanut hiljalleen lisää. Tokossa on tosiaan kilpailut kiikarissa tälle syksylle.

Näyttelyiden suhteen näyttää käyneen taas vanhanaikaisesti. Heti kun sain ilmoittautumislaput postilaatikkoon, alkoi vimmattu karvojen tiputtaminen. Toller show:sta ei odotetusti tullut kuin H. Tulevana viikonloppuna on vielä edessä Hyvinkään ryhmänäyttely, saa nähdä mitä bikineistä siellä tykätään. Rauha on myös viime aikoina harjoitellut ahkerasti junior handler -kuvioita erään naapurintytön kanssa. Heillä tuntuu synkkaavan oikein mukavasti ja muutamasta kilpailustakin on jo hyviä tuloksia plakkarissa :)


1.8.2008: Niin se kesä vaan vierähtää kamalaa vauhtia. Emäntä on ollut kiireinen töissä ja vapaa-aika onkin kulunut pitkälti koirien parissa. Ensimmäisen taipumuskokeen jälkeen pidin noutotreeneistä pienen itsensä kokoamistauon. Sen jälkeen olemme edelleen keskittyneet riistalla treenaamiseen. Omissa ja kimppatreeneissä homma on sujunut mukavasti. Intoa on löytynyt ja riista maistuu edelliseen tapaan hyvin. Riistankäsittelyssä ei isompia ongelmia ole ollut viime aikoina. Kaksi viikkoa sitten oli pk-seudun aluetoiminnan alaiset möllitaipparit. Siellä tein Rauhalle hakuruudun, josta tuli kolme lintua todella vauhdilla. Tämän jälkeen haku puuroutui ruudun etualalle ja otin koiran monta kertaa sivulle saadakseni sen etenemään uudestaan syvemmälle ruutuun. Ilmeisesti painostin liikaa, koska seuraavaa lintua tuo koira ei enää tuonutkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain vastaavan käytöksen edes näkymään treenitilanteessa. Tällä kertaa pääsin onneksi itse kävelemään ruutuun ja pienellä kehotuksella lintu tuli käteeni ongelmitta. Myös kanijäljellä tuo epäröi pupun palauttamista (kesäkuussa erehdyin treenaamaan valtavalla metsäjäniksellä, jota tuo ei kunnolla jaksanut kantaa...), toi kuitenkin kannustuksella sen ihan kivasti.

Ennen toisia taippareita keskityimme puputreeneihin. Muutaman treenijäljen jälkeen puu tuli suoraan käteeni ilman isompaa pohtimista. Lintutreenit menivät myös oikein kivasti. Jännittynein mielin lähdimme sunnuntaina jälleen kerran Padasjoelle katsomaan, kuinka käy. Vesinouto sujui mukavasti. Tällä kertaa Rauha oli jotenkin enemmän kierroksilla kuin viime kerralla ja vinkui kärsimättömästi suorituksia aloittaessaan. Hakuruutu lähti käyntiin erinomaisesti. Koira lähti hakuun kuin tykin suusta ja toi kolme varista käteeni nopeilla ylösotoilla ilman turhaa juoksentelua. Neljännellä lähetyksellä koira lähti ruudun takaosaan, oli siellä hieman pidemmän ajan ja tuli takaisin ILMAN varista. Tässä vaiheessa tuomarikin totesi, että hän oli ihan varma että nyt tulee... Kuten minäkin. Eipä siinä mitään, uusi lähetys. Koira oli taas jonkin aikaa poissa ja palasi ilman riistaa. Sen jälkeen koiran saaminen hakuruudun takaosaan olikin suhteellisen mahdoton tehtävä. Sain sen tekemään muutaman piston, mutta jostakin syystä varikset eivät vaan tarttuneet suuhun. Tuomari ei nähnyt riistasta kieltäytymistä ja hylkäsikin tuon sitten puuttellisen hakuinnon takia, mutta eiköhän se ne varikset sieltä takaakin oikeasti löytänyt. Olimme hakuruudussa ihan loppupäässä taippareita, ja saimmekin muiden jälkeen käydä harjoittelemassa samassa paikassa vastaavaa tilannetta. Tietysti tällä kertaa linnut tulivat hyvin käteeni.

Kylläpä harmitti vietävästi. Edelleenkään en ole ihan varma näiden ongelmien lähteestä. Ennen tollerileiriä homma sujui oikein hyvin, nyt vasta on näitä "juttuja" alkanut ilmaantumaan. Rauhan juoksu loppui toukokuussa, joten ainakin valeraskaus saattaa olla yksi vaikuttava asia. Emme kuitenkaan lannistu tästä, vaan keskitymme lähiaikoina treenaamaan enemmän muita juttuja ja palaamme noutohommiin päätoimisemmin taas pienen paussin jälkeen. Ensimmäiset tokokisat ovat seuraava tavoitteemme, liikkeet alkavat olla hiomista vaille kasassa. Syksylle onkin jo katsottu sopiva kisa valmiiksi... Lisäksi Rauha pääsee syksyllä muutamiin näyttelyihin.

Emäntä malttoi sitten pysyä agilityn parista poissa melkein vuoden, mutta nyt sortui taas... Kävimme eilen Tuusulan Kennelkerhon agilitytreeneissä. Päätoimisesti treenaan Serin kanssa, jolle vuoden tauko näytti tehneen vaan hyvää. Rauha saa sitten treenien ohella opetella esteet. Alku vaikutti oikein lupaavalta. Kerrankin meidän höyrypää sai nostaa kierrokset kaakkoon ja juosta täysiä. Harjoittelin Rauhan kanssa lähinnä hyppyjä ja putkea. A-este ja matala puomi mentiin myös muutamaan kertaan. Pallohullua koiraa on helppo motivoida ja vauhti oli hirmuinen heti alusta lähtien. Oli hauskaa nähdä koiran olevan niin innoissaan! Jatkamme treenailua, uskoisin että tätä vauhtia esteet on hallussa melko nopeasti. Oma painoarvonsa täytyy sitten antaa kontakteille ja pujottelulle...


18.6.2008: Edellisestä päiväkirjamerkinnästä onkin vierähtänyt paljon aikaa. Kaikkea en lähde kertaamaan enää, mutta Pirkan Damien jälkeen olemme jatkaneet harjoitteluja ja tehneet enemmän harjoituksia myös riistalla. Tästä löysimmekin uuden ongelmakohdan. Riista oli nimittäin liiankin ihanaa, ja koiran ote alkoi erityisesti kuumentuessa olla turhankin tiukka. No, otimme sitten ylösottoharjoituksia kontrolloidusti. Ilmeisesti tätä kautta sain koiran päähän iskostettua myös jotakin suunnittelematonta, koska sen jälkeen se on alkanut miettiä riistan ylösottoa metsässä hetken. Susanna Hallgren oli nome-koulutuksessaan sitä mieltä, että tämä olisi riistan omimista. Pienen harkinnan jälkeen riista on kuitenkin aina tullut käteeni. Sain myös omissa harjoituksissa miettimisen pois.

Tollerileirillä tuo koira ei ollut oikein itsensä. Olimme nou-ryhmässä harjoittelemassa, ja siellä Rauha pohti riistojen kohdalla pitkään ja hartaasti, että tuodako vai ei. Pienen painostuksen kautta linnut tulivat kuitenkin käteen, mutta selvästi tämä alue kaipaa vielä treeniä. Dameilla harjoitukset menivät ihan mukavasti tilanteen huomioiden. Vesinoudot olivat varmoja, mutta Rauha tuli jostakin syystä rantaan selvästi muutama metri minun vierestäni. En lähtenyt tähän puuttumaan, koska mielestäni se oli enemmän paineistumista tilanteesta kuin mitään muuta. Kanijälki suoritettiin sunnuntaina viimeisenä. Koira oli ihan rättiväsynyt, jäljesti kyllä varmasti suoraan kanille, muttei tuonut sitä ennen pientä avitusta.

Tämä ei tietenkään ollut kovin kiva "kenraaliharjoitus" taippareita ajatellen. Seuraavalla viikolla tyydyin tekemään muutaman helpon harjoituksen, joissa koira taas toimi entiseen tapaansa, eli riistat nopeasti ylös ja minun käteeni. Homma näytti palautuneen normaalimpaan suuntaan leirin jälkeen.

Perjantaina 13. päivä lähdimme sitten Annan kanssa kohti Padasjokea jännittynein mielin. Onneksi koepaikalla oli reilusti odottelua, joten emäntäkin ehti tasata pulssiaan ihan rauhassa. Aluksi tuomari halusi nähdä kaikki koirat yhdessä. Rauha kävi tässä vaiheessa jo kierroksilla. Suoritusvuoromme oli kolmantena, joten rauhallinen odottelu onneksi tepsi koiraankin. Vesinoudot menivät odotetusti. Ensimmäisen noudon kohdalla tuo hieman vinkui ja meni rantaa edestakaisin ennen sukeltamista. Toinen nouto meni rutiinilla. Ilokseni koiran ote linnusta oli mukavan tukeva, lokki kun usein on tullut vedestä jostain siivestä vetämällä. Palautukset tulivat käteen.

Seuraavaksi siirryimme hakuruutuun. Ampumisen ja markkeerausvariksen jälkeen lähetin koiran hakuun. Vauhtia näytti olevan ihan mukavasti. Rauha paineli suoraan heitetylle varikselle. Sen kohdalla mietittiin pitkään. Kehotin koiraa jossain vaiheessa tuomaan, jolloin lintu nousi nopeasti ja tuli käteeni vauhdilla. Seuraavalla lähetykselläkin vielä vauhtia oli ihan mukavasti. Lintu löytyi taas helposti ja siinä taas pieni tolleri pohti, mitä tässä olisi syytä tehdä. Tuomari kävi hieman auttamassa Rauhaa, jolloin lintu tuli taas reippaasti käteeni. Tämän jälkeen koira taisi vielä lähteä hakuun ihan mukavalla vauhdilla ja toi ongelmitta hakualueen takaosasta linnun. Seuraava lähettäminen alkoi olla jo tuskallista, koira jäi eteeni kyselemään, eikä millään meinannut lähteä hakuun. Kävelin hieman avuksi mukana, kunnes tuomari käski peruuttamaan. Tuomari lähti itse kulkemaan ruutuun, jolloin Rauha lähti mukaan. Ruudun takaosasta nousi toinenkin varis ihan suhteellisen spontaanisti ja tuli käteeni. Tuomari halusi koiran hakevan vielä viidennen variksen. Rauha taas oli sitä mieltä, että homma on suoritettu. Viides lintu oli ruudun keskiosassa, selvän näköyhteyden päässä. Rauha selvästi huomasi sen, mutta kierteli ja kaarteli sen ympärillä aikansa. Tuomarikin lähti kävelemään jo linnulle. Lopulta tuli käsky kytkeä koira, jolloin Rauha päätti tuoda käteeni vielä sen viidennenkin linnun.

Jälki jäi tällä kertaa sitten väliin nihkeiden ylösottojen takia. Eipä emäntä itsekään olisi koiraa jäljelle päästänyt tuollaisen esityksen jälkeen... Jälkipuintina olemme toki miettineet pitkään ja hartaasti, että mistä Rauhan käytös johtui. Aiemmin mitään vastaavaa ei ole ollut havaittavissa. Tollerileirillä touhu oli saman oloista, mutta ajattelin että se johtuu leirin paineista ja koiran väsymyksestä. Jälkikäteen kotiympäristössä tehdyt harjoitukset ovat taas menneet moitteetta, ja koira on vauhdikas iloinen itsensä. Ilmeisesti meidän riistan käsittelytreenit ovat vaikuttaneet koiran spontaanisuuteen negatiivisesti. Tästä syystä keskityn nyt luomaan Rauhalle paljon tilanteita, joissa se on metsässä yksin riistan kanssa. Toivottavasti kokonaisuus alkaa taas palautua. Harjoittelu on kuitenkin siinä mielessä haastavaa, että omissa ympyröissä (ja kimppatreeneissä) haun ongelmia ei ole ollut. Aiemmin myöskään vieraiden riistat eivät ole häirinneet, mutta ehkä sekin osalta pitkittää koiran miettimisaikaa. Tätä siis lisää!


8.4.2008: Sunnuntaina 6.4. lähdimme Pirkan Dameihin kilpailemaan Rauhasta, Sarasta ja Zicosta koostuvalla sisarusjoukkueella. Ikää näillä junioreilla on vasta hieman yli 8kk, ja olivatkin koko kilpailun nuorimmat.Etukäteen jännitin hieman, että mitenköhän tuo neiti tekee töitä noin isossa häiriöympäristössä, sillä eihän sillä vielä ole mistään kilpailuista kokemusta. Ikääkään ei kamalasti ole tassuihin ehtinyt kertymään

Ensimmäisenä tehtävänä oli hakuruutu, jossa oli 3min aikaraja. Sieltä ehti tulla käteen kolme damia (kuudesta). Rauha teki mukavasti töitä koko hakuajan välittämättä häiriöstä. Tosin ensimmäisen damin se jostakin syystä otti hetkeksi suuhunsa, tiputti ja lähti etsimään muita dameja. Pisteitä saimme 10.

Seuraavaksi oli vuorossa ohjaus, johon oli viety kaksi damia peräkkäin linjaan. Motivointina oli ainoastaan laukaus. Rauha haki ensin taaemman damin ja muutaman lähetysyrityksen jälkeen myös ensimmäisen. Pisteitä saatiin tästä 16. Tähän suoritukseen olin todella tyytyväinen, sillä eihän tuo oikeasti osaa vielä kunnolla ohjausta, varsinkaan sokkona.

Viimeisenä oli vuorossa kaksoismarkkeeraus. Sen piti olla meille se vahvin osa-alue. Rauha seurasi heittoja tarkkaavaisesti ja juoksi suoraan jälkimmäiselle damille ja lähti palauttamaan. Yhtäkkiä se huomasi heittäjän seisovan paikallaan metsässä, pudotti damin ja jäi tuijottamaan ihmeissään. Heittäjä käveli sitten damille, jolloin tuo uskalsi käydä sen hakemassa. Toisen damin paikan Rauha myös muisti ihan hyvin, mutta tuijotteli edelleen heittäjää. Haki kyllä sitten ongelmitta damin pienellä avustuksella. Tästäkin saatiin 10 pistettä. Täytyy selvästi harjoitella markkeerauksia jatkossa lisää myös oudompien heittäjien kanssa.

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen meidän pikkuneidin kisadebyyttiin. Rauha teki intensiivisesti töitä kaikkien suoritusten ajan ja nyt tiedän, että se toimii myös häiriöympäristössä. Yhteispisteiksi tuli 36/60. Kokonaisuutena joukkueemme sijoittui 81 pisteellä toiseksi viimeiseksi kenneljoukkueiden sarjaan. Ensi vuonna otetaan sitten revanssi :) Erityiskiitokset Tiinalle ja Onnille hyvästä matkaseurasta!


25.3.2008: Viime aikoina olemme keskittyneet harjoittelemaan lähinnä omissa oloissa tokoa ja noutojuttuja. Tokossa liikkeiden suoritusvarmuus on kasvanut, esimerkiksi maahanmenosta Rauhalla alkaa olla selkeä käsitys. Seuraaminen sujuu mukavasti lyhyissä pätkissä, tosin sitä täytyy harjoitella vielä paljon. Kävimme viime viikolla pyörähtämässä Hyvinkäällä tokoharjoituksissa, ja siellä huomasin uuden asian, johon pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Nimittäin bretoneita koulutettaessa niiden viretilaa täytyy koko ajan nostaa, eikä niitä pysty kovin helposti "kuumentamaan yli". Rauha puhkuu nykyään tokossa kamalasti intoa. Toistaiseksi homma on pysynyt kasassa, mutta selvästi viretilaa täytyy jatkossa tarkkailla. Olen käyttänyt jonkin verran palloa palkkaamiseen (muutaman kerran per koulutus), erityisesti se kuumentaa koiraa. Täytyy siis muistaa käyttää palloa erittäin säästeliäästi, ettei mene yli.

Noutoharjoituksia olemme tehneet lähinnä dameilla. Työn alla on ollut erityisesti ohjausharjoitukset. Ongelmana on ollut paljolti se, että yksin harjoitellessamme on toistoja tullut melko vähän, ja vaikka Rauha selvästi ne harjoitukset on osannutkin hyvin, ei se vielä ymmärrä eteen-käskyn merkitystä. Homma alkoi selkeästi etenemään, kun pyysin Ollin avustajakseni, ja teimme Rauhalle muistipaikan avulla ohjauksia usealla toistolla. Olen yrittänyt lisätä pillin käyttöä ja välillä tehnyt noutoharjoitusten yhteydessä myös pillipysäytyksiä. Ilokseni olen saanut huomata, että Rauha on yllättävän hyvin sisäistänyt pillistä istumisen ja tekee sen myös metsässä nopeasti. Bretoneiden kanssa on pitänyt harjoitella pysäytyksiä todella pitkään, ennen kuin niistä on tullut varmoja. Tästä voinee vetää sellaisia johtopäätöksiä, että joko Rauha on bretoneita nopeampi oppimaan, tai sitten kouluttaja on kerrankin oppinut tekemään jonkin asian paremmin, eikä vain toista samoja virheitä.


4.3.2008: Omistaja on viime aikoina ollut jälleen kerran hieman laiska päivittämään kotisivuja. Tämä ei onneksi tarkoita ihan sitäkään, että olisimme levänneet pelkästään laakereillamme. UMN:n pentutoko loppui jo, mutta tolleriryhmä harjoittelee vielä muutaman viikon. Tokossa alkaa alokasluokan liikkeet hiljalleen olla mielessä. Toki hiomista on vielä paljon ja käsiavusteita tulee häivyttää vielä pitkään. Rauhalla on onneksi edelleenkin todella suuri tekemisen into, eikä tokossakaan motivoiminen ole ollut ongelmallista. Nykyään käytän myös palloa säännöllisen epäsäännöllisesti palkkaamiseen, se antaa koiralle vielä pienen ylimääräisen tarmonlatauksen.

Jokunen viikko sitten olimme Rauhan sisarusten pentuetreffeillä Kangasalla. Paikalla oli yhtä lukuunottamatta kaikki. Oli todella mukavaa huomata, että kaikki pennut ottivat edelleen riistaa suurella tarmolla. Muutoinkin kaikki vaikuttivat oikein mukavan oloisilta koirilta. Kuvia päivästä löytyy Sara-siskon sivuilta.

Riistajuttuja olemme harjoitelleet hieman hillitymmin. Olemme ottaneet paljon ylösottoharjoituksia hihnassa, koska Rauha jää usein linnulle hetkeksi miettimään, mistä kohtaa sen ottaisi parhaiten ylös. Linnun yli juokseminen onkin auttanut tähän, ja nyt neiti nappaa linnun nopeammin sen kummempia pohtimatta, sillä muuten se jää maahan. Lauantaina alkaa Uudenmaan Noutajien taipumuskoekurssi, jonne olemme menossa. Lisäksi keväälle on suunnitteilla paljon muutakin koiramaista ohjelmaa Rauhan varalle :)


Rauha 30.1.2008: Viime ainkoina on ollut kiirettä harjoittelurintamalla. Viikot alkavat ensin maanantaisin Uudenmaan noutajien pentutokossa, tiistaina on sitten vuorossa tollerien penturyhmä. Tähän kun vielä lisätään ylimääräiset harjoittelut, niin kiirettä pitää. Puolitoista viikkoa sitten oli ohjelmassa pk-seudun tollereiden lenkki. Siellä harjoittelimme pitkästä aikaa variksen kanssa, ja huomasin, että Rauha oli linnusta hieman turhankin innostunut. Ilmeisesti asiaan vaikutti ainakin hieman reilumpi tauko riistan näkemisessä. Tästä viisastuneena harjoittelimme viime viikolla jäisellä linnulla hieman lähes joka päivä. Jäisen linnun kanssa ei minkäänlaisia ongelmia ollut, vaan lintu tuotiin suoraviivaisesti käteeni. Täytyy nyt siis jatkossa harjoitella säännöllisemmin myös riistalla.

Lauantaina pääsimme isomman tolleriporukan kanssa harjoittelemaan riistajuttuja. Kiitokset kaikille seurassa olleille! Rauha pääsi harjoittelemaan erityisesti malttia. Meille teki todella hyvää katsoa muiden suorituksia tekemättä itse mitään. Aluksi Rauha oli melko kovilla kierroksilla ja vinkui hieman. Se kuitenkin hetken päästä onneksi loppui, ja lopuksi pääsimme itsekin hieman harjoittelemaan. Rauhalle tehtiin motivoitu hakuruutu kolmella variksella. Oli todella upeaa huomata, ettei neiti ollut häiriökoirista millänsäkään, vaan keskittyi intensiivisesti tehtäväänsä ja palautti linnut minulle ilman ylimääräistä säätämistä. Lopuksi otin vielä muutaman ohjauksen damille. Nekin sujuivat hyvin, toki yritin häiriöympäristössä tehdä riittävän helppoja harjoituksia, että onnistuminen tulisi varmasti. Kuvia lauantain harjoituksista löytyy myös Rauhan kuvagalleriasta, kiitos Anu vielä kerran hienoista kuvista!

Sunnuntaina oli taas vuorossa noutoharjoittelu Chili-tollerin kanssa. Saimme taas riistan noutamisesta lisää hyviä kokemuksia. Olin myös vihdoin saanut kestokanin kiinnitettyä damiin kumilangoin ja kokeilin vetää sillä Rauhalle laahausjäljen. Neiti jäljesti mainiosti ja palautti spontaanisti damin minulle jäljen päästä vauhdilla, vaikkei aiemmin ollutkaan nähnyt moista viritelmää.


15.1.2008: Joululoma meni nopeasti ja nyt on taas palattu arkirutiineihin. Lomalla emme kamalasti harjoitelleet, otimme kyllä hieman noutoja riistalla ja dameilla. Pieni tauko on tuonut Rauhalle vielä entistä enemmän intoa työskentelyyn. Se on erittäin sinnikäs, eikä näköjään välttämättä ole ohjattavissa noudoissa, vaan vaihtaa hakuun mikäli ei heti löydä damia olettamastaan paikasta. Nyt lähitulevaisuudessa keskitymmekin pääasiassa hallintaan. Istumista pillillä olemme harjoitelleet lähietäisyyydellä pallon avulla. Siihen tarvitaan vielä runsaasti toistoja. Lisäksi meidän on harjoiteltava hieman luopumista, jotta neiti olisi paremmin kuulolla.

Tokoa harjoittelemme nyt alkuvuodesta pk-seudun tollereiden omassa ryhmässä. Lisäksi käymme aikataulun salliessa Uudenmaan noutajien järjestämällä pentukurssilla. Tällä hetkellä meillä on tokoliikkeistä eniten työn alla seuraaminen ja maahanmeno. Perusasento on jo melko hyvin hanskassa, toki sen hiomista tehdään vielä pitkään. Koska muut noutohommat ovat toimineet mukavasti, olen alkanut palkkaamaan suorituksia välillä myös pallolla. Siitä Rauha innostuu kovasti ja sen avulla harjoittelemmekin suoritusnopeutta esim. maahanmenoon. Kävimme myös viime sunnuntaina Mäntsälässä Jennyn ja Chili-tollerin ja Mirkan ja Naru-lapinkoiran kanssa match show:ssa. Valtavasta osanottajamäärästä (n.120 pentua!) ei sijoituksia herunut, mutta päivä oli kokonaisuudessaan mukava ja opettavainen. Rauha osaa näyttelyesiintymisen jo melko hyvin. Helmikuun lopussa onkin tiedossa ensimmäinen pentunäyttely, joten on syytä osatakin esiintyä hieman.

Nyt uuden vuoden alkaessa täytyy hieman miettiä tulevan vuoden tavoitteita. Rauhan kanssa olisi tarkoitus tämän vuoden aikana saada taipumuskoe läpi, osallistua muutamaan näyttelyyn ja osallistua muutamaan toko-kokeeseen. Mielellään startattaisi jo avoimessa tänä vuonna. Katsotaan nyt, miten homma lähtee käyntiin, tavoitteitahan voi sitten muokata tilanteen mukaan pitkin vuotta.

Hanna-Mari Kinnunen   I   Vesikkotie 10 D, 01450 Vantaa   I   040 754 1737   I   hm.kinnunen@ainstainin.fi